joensuunkendo.net

Joensuun kendoseura ry.
"Ajattele rehellisesti.
Tie on harjoittelemista.
Perehdy kaikkiin taiteisiin.
Tunne kaikkien ammattien tiet.
Eroita maallisten asiain hyöty ja tappio.
Kehitä vaistomaista arviointia ja kaiken ymmärtämistä.
Havaitse näkymättömät.
Kiinnitä huomiota myös pikkuseikkoihin äläkä tee mitään turhaa. "

Shinmen Musashi 1645
Elokuu 2008
MTK TPLS
    123
45678910
11121314151617
18192021222324
25262728293031

Historiaa


Sana “kendo” muodostuu kahdesta japaninkielisestä sanasta: “ken” tarkoittaa miekkaa ja “do” tarkoittaa tässä tapauksessa tietä. Sananmukaisesti kendo on siis “miekan tie” mutta käytännössä se on japanilaista miekkailua.

Kendon “tien” tavoitteena on kehittää harjoittelijan mieltä, kehoa ja niiden yhteistoimintaa. Kendokan (kendon harrastaja) tavoitteena on energian, tekniikan ja kehon’ harmonia eli ki-ken-tai-icchi, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että lyöty isku osuu hyvin, jalat ja keho ovat hyvässä, tasapainoisessa asennossa ja kiai (kendokan energian purkautuminen huutona) vahvistaa voimakkaan asenteen ja hyökkäyksen. Tämän lisäksi näiden kaikkien tulisi toimia yhdessä samanaikaisesti. Nykyään kendossa on neljä lyöntikohtaa: men eli lyönti päähän, kote eli lyönti ranteeseen, do (ei pidä sekoittaa “tie” sanaan) eli isku kylkeen ja tsuki eli pisto kurkkuun. Lyöntikohdat on nimetty niitä suojaavien suojusten mukaan


Kendo juontaa juurensa usean sadan vuoden taakse Japaniin, jossa keskiajan tienoilla oli yli 600 erilaista miekkailun koulukuntaa tai tyylisuuntaa. Japanissa oli pitkä sisällissotien aikakausi, jolloin miekkailutaito luonnollisesti säilyi huipussaan. Rauhan ajan myötä miekkailutaidon harjoittelua oli kehitettävä. Harjoittelu metallisella miekalla katanalla oli vaarallista, joten harjoittelussa siirryttiin käyttämään puista harjoittelumiekkaa, bokkenia. Bokkenia käytettäessä ei voitu kuitenkaan harjoitella tekniikoita loppuun asti ja harjoittelu oli edelleenkin liian onnettomuusaltista, joten ajan myötä etsittiin keinoja harjoitella täyskontaktilla. Näin kehitettiin oletettavasti vuonna 1710 bambusta tehty miekka jota kutsutaan nimellä shinai. Shinai tunnettiin jo 1500-luvulla, mutta silloin sen käyttöä vastustettiin, sillä vaaraton ase pilasi tuntumaa aitoon miekkaan. Tokugawa-shogunaatti kielsi katanan ja hyvin pian myös bokkenin käytön otteluissa, sillä molemmat olivat liian riskialttiita. Bokken jäi kuitenkin erääseen, nykyäänkin kendossa tärkeään harjoittelumuotoon, kendo-kataan, jossa ainoa kontakti syntyy miekkojen välille. Edistyneemmät harrastajat voivat harjoitella kataa myös metallisilla miekoilla.


Suomen ensimmäinen kendoleiri järjestettiin Porvoossa vuonna 1986 sikäläisen kyudoseura Heiwa No Yumin (nyk. Yosaiki ry) toimesta. Ensimmäiset kendoseurat perustettiin kuitenkin Helsinkiin ja Turkuun. Vuonna 1990 Japanin Kendoliitto ZNKR (Zen Nippon Kendo Renmei, All Japan Kendo Federation) osoitti Suomelle sen mitä oltiin kaivattu, ensimmäisen vuotuisen kendo-opettajan Tooru Takahashin (6. dan), joka oli Tokion musiikki- ja taidekorkeakoulun kendo-opettaja. Häntä ja muita Japanista vierailleita ZNKR:n lähettämiä kendo-opettajia Suomen kendo saa kiittää kehittymisestään. Nykyisin Suomessa on n. 19 kendoseuraa 16 eri paikkakunnalla ja kendoharrastajia on yhteensä hieman alle 800 henkeä. Suurimpana kendokaupunkinamme mainittakoon Helsinki, jossa toimii jopa kolme eri seuraa. Merkittävän laajentumisen kendo koki Suomessa vuonna 1999, jolloin toiminta aloitettiin Oulussa. Sieltä kendo on levinnyt ensin Kokkolaan, ja hieman myöhemmin myös Tornioon. Torniossa on tiettävästi maailman pohjoisin kendoseura.

Lähde: wikipedia.org